ITO-pinnoitteella tarkoitetaan indiumtinaoksidipinnoitetta, joka on indiumista, hapesta ja tinasta – eli indiumoksidista (In2O3) ja tinaoksidista (SnO2) – koostuva liuos.
Tyypillisesti hapella kyllästetyssä muodossa, joka koostuu (painosta) 74 % In:stä, 8 % Sn:stä ja 18 % O2:sta, indiumtinaoksidi on optoelektroninen materiaali, joka on kellertävänharmaa bulkkimuodossa ja väritön ja läpinäkyvä ohuina kalvokerroksina levitettynä.
Indiumtinaoksidi on nykyään yksi yleisimmin käytetyistä läpinäkyvistä johtavista oksideista erinomaisen optisen läpinäkyvyytensä ja sähkönjohtavuutensa ansiosta. Se voidaan kerrostaa tyhjiössä alustoille, kuten lasille, polyesterille, polykarbonaatille ja akryylille.
Aallonpituuksilla 525–600 nm, 20 ohmia/neliömetri, polykarbonaatin ja lasin ITO-pinnoitteiden tyypilliset huippuvalonläpäisykyvyt ovat vastaavasti 81 % ja 87 %.
Luokittelu ja käyttö
Korkean resistanssin lasi (resistanssiarvo 150–500 ohmia) – käytetään yleensä staattisen sähkön suojaukseen ja kosketusnäyttöjen valmistukseen.
Tavallinen vastuslasi (resistanssi 60–150 ohmia) – käytetään yleensä TN-nestekidenäyttöihin ja elektronisiin häiriönestomateriaaleihin.
Matalan resistanssin lasi (resistanssi alle 60 ohmia) – käytetään yleensä STN-nestekidenäytöissä ja läpinäkyvissä piirilevyissä.
Julkaisun aika: 09.08.2019